Itse tekemiäni koruja muistoksi minulle ja inspiraatioksi katselijalle.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Muuttolaatikoiden keskeltä

Minulla on nyt hieman kiireinen viikko menossa, sillä ensi maanantaina (ja toivottavasti jo sunnuntai-illalla) pitäisi siirtää tämä maallinen omaisuus muutama sata metriä pohjoiseen päin hieman isompaan asuntoon. Tämä tuli aika yllättäen, saimme nimittäin tietää koko asunnosta vasta viikko sitten. Kaiken kukkuraksi minulla on tentti lauantaina ja arvatenkin vielä aika paljon lukematta....

Aikaa on kuitenkin hetki riittänyt myös korujen parissa puuhailemiselle. Viime viikolla tyhjensin korulaatikostani ylimääräisiä korutarvikkeita Helmetti-foorumin kautta, tein yhden rannekorun amerikkalaiselle kirjekaverilleni ja ehdinpä viimein toteuttaa patinointikokeilunkin.

Koska tenttikirja odottaa malttamattomana vieressä, kopioin foorumilta mitä kirjoitin seuraavasta korusta: Tässä siis koru, jonka tein amerikkalaiselle kirjeenvaihtokaverilleni. Tämä erikoinen kaverisuhde on kestänyt yli kymmenen vuotta ja nyt kaverini on menossa ensi keväänä naimisiin. Hän lähetti sähköpostitse kuvan häämekostaan, se on sellaisen kermanvalkoinen, hyvin linjakas ja moderni häämekko, jossa on kirjailuja. Hän ei vielä tiedä koruharrastuksestani ja ajattelin nyt sen paljastaa lähettämällä jo nyt juhlallisen korun seuraavan kirjeen mukana.

Korun perusidea pysyi samana koko ajan, mutta joutui hieman muuttamaan muotoaan, kun tilaamani makeanvedenhelminauha ei sävyiltään ollut ihan täysin kuvanmukainen. Muuten kauniit helmet, mutta hieman petyin. Laatikossani oli tummanruskeita helmiä, joita ajattelin laittaa koruun mukaan taittamaan väärää sävyä hieman pois.

Materiaaleina eri sävyiset makeanvedenhelmet, hopea ja ihastuttavat swarovski rondellekristallit. Lukko luonnollisesti sydämen muotoinen.

Sama rannekoru ranteessa. Se on hieman liian iso minulle, mutta toivottavasti sopiva saajalle. Minua ensin epäilytti hieman korun värimaailma. Siinä tapahtuu jotenkin liikaa, tulee mieleen karnevaali eikä arvokas juhla. Sain hyvää palautetta korusta, joten alan kallistua juhlallisen puolelle. Sitä paitsi, rannekoru on niin pieni asia asukokonaisuutta, ettei se mitenkään pysty hallitsemaan kokonaiskuvaa. Silloin siinä saakin olla vähän väriä.

Seuraavaksi aikaisemmin esittelemäni riipus, jonka viimein sain patinoitua. Ensin paperin ja asetonin kanssa hopeapintoja varovasti puhtaaksi. Sen jälkeen kuuma kananmuna pussiin, koru perään, pussin suuaukko solmuun ja haarukalla kananmuna palasiksi pussin sisällä. Ei mennyt kuin reilu puoli tuntia, niin korussa oli hyvä väri. Sen jälkeen hioin pintoja todella hienolla hiomapaperilla ja lopuksi pyyhin pinnat hopeankiillotusaineella. Lopputulos on oikeasti hieman tummempi kuin kuvassa ja olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin yrittää!

Ensin muistinvirkistykseksi kuva riipuksesta patinoimisen jälkeen.Ja tässä valmiina, patinoituna riipuksena. Mielestäni paljon parempi näin!

Saa nähdä, milloin saan tehtyä tämän korun loppuun. Ehkä muutaman kuukauden päästä? ;)

Mukavaa elokuun loppua,
~Anniina~

perjantai 15. elokuuta 2008

Syksy on jo ovella

Seuraavat korut ovat olleet valmiina jo elokuun alusta lähtien. Olen aina vain odottanut sitä, että saisin tehtyä vielä lisää koruja, jotta merkintäni voisi olla jotenkin häkellyttävä. Molemmista seuraavista koruista pidän ja etenkin ensimmäistä olen käyttänyt paljon, mutta ideatasolla ne eivät tuo mitään uutta. Toisaalta ehkä ei tarvitsekaan. Jos materiaalien ja värien yhdistelmä inspiroi jotakuta joskus, niin olen tyytyväinen.

Ensimmäisenä pitkä koru, jonka saa kaulaan kolmella eri tavalla. Yksinkertaisena, kaksinkertaisena tai kolminkertaisena! Lisäksi sen saa vaikkapa ranteen ympärille. Aikaisemmin esittelemääni tiikerikvartseista tehtyä pitkää kaulakorua olen käyttänyt ranteeseen kiedottuna ja ihan hyvin toimii. Materiaaleina mustia siemenhelmiä, onyxia ja amatsiniittisiruja.
Toinen koru ei tule säilymään sellaisena kuin se nyt on. Ihan vain käytännön syistä. Nimittäin tällä hetkellä riipuksen virkaa toimittava savukvartsipallero on aivan liian kevyt pitääkseen korun suorassa. Kunhan löydän sopivan ison tai painavan riipuksen vaihdan sen sitten tilalle, lupaan myös esitellä muutoksen täällä.

Tällä hetkellä siinä on siis siemenhelmiä, savukvartsisiruja, makeanvedenhelmiä ja hieman hopeaa. Olen aina pitänyt tämän pituisia koruja jotenkin epäkäytännöllisinä, ne kun ovat jotenkin niin keskimittaisia - eikä mitenkään sopivia. Aina katoamassa kaula-aukon alle. Olen kuitenkin huomannut kuinka monilla ihmisillä juuri tämän pituinen koru toimii kauniisti vaikkapa kauluspaitojen seurana.Jo kuvistani näkee lähestyvän syksyn... Puut ja ruoho vaihtavat väriään. Etenkin tänä vuonna siinä on jotain todella ilmaa raikastavaa. Huono puoli on litimärät syysmyrskyt, jotka vimmassaan voivat olla aika pelottavia! Etenkin ylimmässä kerroksessa meren rannalla, missä minä nyt asun. Kohta varmaan kattopellit irtoaa... Mutta ilman niitä nenänpään kohmeiseksi tekevä, kirpeä ja raikas syysilma on tervetullutta!

~Anniina~