Tilasin sitä viime vuoden puolella Helmetistä. Se näytti kuvassa kivalta... Luonnossa kivet nähtyäni sain sitten todeta, että tämä ei vain miellytä minua millään tasolla. Googlaamalla kuvahausta unakiitti löytää heti hyviä lähikuvia värimaailmasta ja pintakuvioinnista.
Mutta niin vain tuli tilanne, että kivet oli pakko käyttää paremman puutteessa. Valikoin punertavimmat kivet kukkaan. Riipus jäi sitten pöydälle odottelemaan, että keksisin miten se näyttäisi edes hieman kauniimmalta. Yksi ilta totesin, etten ikinä saa korua valmiiksi, jos en jo toimi - niinpä otin jäljellä olevat unakiitit käsiini ja aloin pujotella. Punertavat kivet lukon lähelle ja vihreät keskelle. Muutamia puuhelmiä seuraksi. Lukoksi itse tekemiäni vääntelyjä.
Ja tässä se sitten on. Työn ja tuskan tulos, johon en edelleenkään ole tyytyväinen. Koru vähän pidemmän mallinen ja sopii huolettomiin kesäpäiviin.
Toinen esiteltävä on hyvin yksinkertainen, mutta omasta mielestäni aika söpö korvakorupari. Satuhelmen kiitos-pussukasta löytyneet villipitsikolikot. Kieputtelin nuo rinkulat hopealangasta itse, vasemman puoleiseen olen erityisen tyytyväinen, tuossa toisessa ote lipsahti kerran niitä tehdessä... Onneksi kokonaisuus toimii eikä asiaan liiemmin kiinnitä huomiota (no minä kyllä kiinnitän aina) normaalilla katseluetäisyydellä. Kolikot ovat noin 20 centin kolikon kokoisia.
Ei maar, nyt täytyy jo painua pehkuihin. Ihastuttavia koruideoita bongailin kaupungilla, joten ehkäpä palailen päivittämisen pariin lähiaikoina... Haaveena on myös kokeilla kananmunalla patinointia ensimmäistä kertaa!
~Anniina~
