Trendien aallonharjalla

Höyhenet ovat rantautuneet korukauppoihin.

Piti minunkin väkertää omaan koruvarastooni yhdet. Höyhenet askartelukaupasta (pussissa luki "pienet höyhenet", joten sen kummempaa tietoa ei minullakaan niistä ole) ja joukossa sterlinghopeaa.

Olen kiinnittänyt tähän erityisesti huomiota ja syksyllä, mutta nyt viimeistään se on ilmiselvää. Jopa Anttilan peruskorut ovat höyhenin koristeltuja. Olen monesti meinannut ostaa niitä itselleni, mutta joka kerta muistuttanut itselleni, että ne olisi helppoa ja halvempaa tehdä itsekin.

Niinpä ajattelin, että tämän ajatuksen toteuttaminen olisi viimein yksi tie myös siihen, että korujumin saisi lopullisesti murrettua. On idea, näkemys toteutustavasta ja keinot. Eipä paljoa enempää voi pyytää!

Kirous murrettu

On tapahtunut jotain ihmeellistä: tein korvakorut!

Kaivoin tarvikkeita pöydälle ja pyörittelin niitä hetken. Meinasin jo turhautuneena iskeä ne takaisin laatikkoon, kun päätin, että nyt vain täytyy tehdä jotain - ihan mitä vaan, jotain simppeliä ja helppoa.

Niinpä syntyi nämä korvakorut, kaikessa simppeliydessään:

Hopeaa, onyxia kahdessa eri muodossaan sekä larvikiittirondellit.

Korujumi

Kun ei inspiraatio iske, se ei iske.

Mikään ei tunnu jotenkaan riittävän hyvältä idealta toteuttaa. Pitäisi muka tehdä jotain tosi ihmeellistä, ei mitään tylsiä perusjuttuja. Pah! En kuitenkaan käytä edes mitenkään hirvittävän erikoisia koruja, joten yksinkertainen monesti toimii paremmin kuin arvaisikaan.

Toisaalta tuntuu myös, että olisi tärkeämpääkin tekemistä. Gradun tekeminen on nyt alkanut tosissaan, ensimmäinen artikkeli pitäisi olla valmis 15.3. Arkistossa pitäisi sitä ennen viettää useita, useita tunteja, jotta olisi jotain mitä kirjoittaa. Kotonakin voisi lukea tutkimuskirjallisuutta ja kirjoittaa jo taustoja valmiiksi. On jotenkin huono omatunto aina, kun sen gradun eteen ei tee mitään - vaikka tällä viikolla joka arkipäivä tein jotain asian eteen.

Sitten, kun antaa itselleen luvan rentoutua, ei tiedä mitä sitä tekisi. Lukisiko kirjaa, katsoisiko leffaa, pelaisiko pelejä, lukisiko naistenlehtiä... Valinta on vaikeaa ja turhan iso aika kuluu päättömään netissä surffailuun. Hölmöä!

Mutta kun kaivan korutarvikkeet pöydälle ja pyörittelen niitä kädessäni, en oikein tiedä enää mistä aloittaa. Se on turhauttavaa. Halua löytyy, mutta ideat ovat vähissä. Toisten kauniita korublogeja selaillessa miettii, että miksi minä en keksi mitään tuollaista? Mutta tuskinpa sitä keksii, kun sitä luovuuttaan ei ruoki ollenkaan...

Pitäisi nyt vain rohkeasti tehdä jotku perusperuskorvikset. Niin maijameikäläiset kuin vain osaa. Enkä se siitä lähtisi aukeamaan.

Miten esitellä korut herrrkullisesti?

Tallinnan (krääsä)koruliike antoi mallia siitä, miten korut voi laittaa esille kekseliäästi:

Minua näyteikkuna hymyilytti ja inspiroi, vaikka itse korut eivät ole ollenkaan sellaisia mitä itse teen tai käytän. Kokonaisuus oli kuitenkin niin hauska (siis nuo ovat ihan oikeita muffinsseja!), että se antoi taas uuden perspektiivin korujen tekemiseen ja käyttämiseen.

Olen nyt sitten tilannut messinkiosia ja silkkinauhaa, jotta voisin tutustuttaa itseni uusiin materiaaleihin. Jännittää! Ja koska suureksi harmikseni Satuhelmi lopettaa, tilasin sieltäkin sitten tuttua ja turvallista... Pitäisi kuitenkin saada korutarvikkeet käyttöön! Kun on ollut korujumi pitkään, tarvikkeisiin pelottaa tarttua: mitä, jos en tälläkään kertaa saa mitään aikaan? Sitä haluaisin tehdä käsitöitä ja rauhoittua niiden ääreen, mutta jostain syystä se on ollut hyvin vaikeaa viime aikoina.

Nyt, julkaistuani tämän tekstin, kurkistan korulaatikkooni ja yritän tehdä jotain. Wish me luck!

~Anniina~

Pikkujoulukorvikset

Korvakorut työpaikan pikkujouluihin. Hopeaa, labradoriittia ja punaiset, ihanaiset kvartsibrioletit (löyhä ilmaisu, ostin ne Helmiliinalta mutten enää muista tarkalleen mitä olivat).

Kamera oli sökönä, joka on hieman hankaloittanut tätä bloggaamista. Nyt on kuitenkin uusi pikkupokkari kuvioissa ja synttärilahjaksi sain vielä ihanan Muistojen korut -kirjan, joka jo ensisilmäyksellä sai mieleni kuhisemaan ideoista.

Viime kuussa pienen potkun korujen tekemiseen sain jo siitä, kun opetin työkaveriani koruilun ihmeelliseen maailmaan. Tätä tapaamista varten järjestin vielä korulaatikotkin uuteen uskoon, jotta korutarvikkeisiin tarttuminen helpottuisi entisestään. Ihana harrastus pitää minua edelleen otteessaan, vaikka aikaa sille onkin ollut valitettavan vähän viimeisen vuoden aikana.

Jouluna kuitenkin aina muutama koru valmistuu käärittäväksi lahjapakettiin, niistä lisää myöhemmin...

~Anniina~

Koruja häävieraalle

Elokuussa kävimme häissä.

Tarvitsin itselleni jotain juhlavaa, heleää, pääasiassa valkoista, kevyen pastellisävyistä.

Tämä on tulos.

Rannekoruun ihania, suloisia makeanvedenhelmikolikkoja (Satuhelmestä), pieniä makeanvedenhelmipalloja, hopeaa ja Bali-lukko.

Korvakoruihin niitä samoja perusaineksia.

Itse olen tyytyväinen, pitkästä aikaa. :)

Jämäpaloja

Nämä korut ovat valmistuneet vuosi sitten.

On ollut tarkoitus julkaista kuvat jo aikaisemmin, mutta luulin kadottaneeni aikaisemmin ottamani kuvat. Kunnes hetki sitten huomasin, että siellähän ne olivat valmiiksi muokattuina valokuvakansiossa. Muistin, että päätin silloin kerran, ettei näissä ole mitään julkaisemisen arvoista. No, paremman puutteessa. :)

Joskus tulee tehtyä jotain erilaista. Ostin monta vuotta sitten hankolaisesta vaatekaupasta puuhelmikorun 2 eurolla. Juuttilangassa oli jonossa isoreikäisiä, värittömiä puuhelmiä. Pituutta oli metrin verran. En käyttänyt "korua" juuri koskaan. En silloin harrastanut koruilua, mutta onneksi tajusin säästää helmet. Niillehän on nyt ihan oikeata käyttöä!

Tähän mustavalkoiseen, valkoiseen nauhaan sidottuun koruun olen jopa ihan tyytyväinen. Helmet on maalattu mustalla ja valkoisella. Simppeliä ja yksinkertaista.

Tämä koru taas tuntui niin hyvältä idealta paperilla.

Helmien huokoinen pinta ja riittämättömän pensselit kuitenkin aiheuttivat sen, ettei visiot saaneet täydellistä toteutusta.

En ole käyttänyt korua kertaakaan. Se, että jätski sujahti koruun vahingossa väärin päin (siitä tippuu pisara hieman väärään suuntaan), on syistä vähäisin.

Cupcakekoruksi ristitty koru säilyy kuitenkin laatikossa muistuttamassa minua siitä, että joskus kannattaa tutkia ennen kuin hutkii - ja suunnitella työ kunnolla.

Viikolla tuli tehtyä hääjuhlaan korut. Ovat vielä kuvaamista vailla, palaan asiaan!

~Anniina~