Itse tekemiäni koruja muistoksi minulle ja inspiraatioksi katselijalle.

lauantai 31. toukokuuta 2008

Ylioppilaalle

On taas se aika vuodesta, jolloin osa koulunsa päättävistä sai painaa valkolakin päähänsä. Nyt vuorossa oli avomieheni pikkusisko. Halusin tehdä monikäyttöisen, muunneltavan korun. Selailin eri oppaita ja lehtiä kunnes törmäsin hyvään ohjeeseen: Annika Larssonin kirjasta 'Ihanat korut - Näin teet ne itse' löytyi juuri ideaani vastaava ohje. Aluksi epäilin tekniikan pitävyyttä, mutta prototyypin tehtyäni vahatusta puuvillanauhasta ja reilun kokoisesta salpalukosta (ja testattuani sitä kämpässä juosten ja hyppien ja heiluen) luotin siihen, että idea toimii myös hopeaketjun ja pienen salpalukon kanssa.

Tein perusketjun, jonka riipusosaan kiinnitin salpalukon vastakappaleen. Salpalukon toiseen osaan tein sitten erilaisia riipuksia, joita pystyy vaihtelemaan päivän mukaan. Tähän lahjapakettiin tein kolme erilaista riipusta.

Klikkaamalla kuvaa näkee isompia otoksia.

Ruusu (ruusukvartsinugetit, savukvartsikuutio)

Pisarat (makeanvedenhelmiä)

Lehti (rodoniittilehti ja oranssin(+hieman sammalen) värinen kivihelmi on fancy jasperia)
Toivottavasti sankari pitää paketista. Tällä kertaa voin ylpeänä itsestäni sanoa, että olen tyytyväinen jokaiseen riipukseen. Arkinen, mutta suloinen Lehti on ehkäpä suosikkini. Ruusu-riipuksesta otettu kuva ei anna oikeutta sille: oikeasti ruusukvartsin pinkki väri on paljon täyteläisempi. Samoin harmittaa Pisaroista otettu kuva, kiireessä se jäi hieman keskeneräiseksi.

Huomenna lisään tänne blogiin kuvat koruista, jotka tein tätä ylioppilasjuhlaa varten.

~Anniina~

perjantai 9. toukokuuta 2008

Arkikoruja

Korulaatikkoni kipeästi kaipaa yksinkertaisia koruja arkikäyttöön. Aikaisemmin tekemäni korut ovat usein olleet sellaisia, että niiden kanssa täytyy olla juuri tietynlaisia muita vaatteita tai ne ovat vähän liian prameita, että itse osaisin olla niiden kanssa.

Tässä siis ensimmäinen arkikoru. Onyxia ja vihreitä kiviä, jotka olen ostanut Helmetistä. Laatua ei voi enää muistaa... Vihreä ruusu taitaa olla jadea. Tämä rannekoru voi näyttää vähän hassulta tuossa kuvassa, mutta ranteessa se on toimiva.
Sain Satuhelmestä ihanan kiitospussin, josta löytyi muun muassa nämä kaksi larvikiittipalloa. Olen aikaisemmin monesti pistänyt larvikiittia tilauslistalle, mutta sitten karsinut ne pois, koska ovat niin "tylsän harmaita". Olin suorastaan murheen murtama, kun luulin kadottaneeni kiitospussin... Suunnittelin yhdistäväni onyx-pallojen kanssa ja saavani itselleni hienot korvakorut arkeen ja juhlaan. Eilen kuitenkin löysin kiitospussukan helmien joukosta ja ihastuin jälleen upeisiin ilmestyksiin. Miten näistä ei voisi pitää?

Larvikiitin hehkua
Ja lisää hehkua...

Aikani niitä pyörittelin ja yhdistelin, kunnes oli vain myönnettävä, että ne eivät kaipaa mitään ihmeellistä rinnalleen. Tässä siis larvikiittia ja hopeaa. Huomatkaa elämäni ensimmäiset, alusta loppuun itse tekemäni korvakorutkoukut.

Sitten piti tehdä lisää arkikäyttöön sopivia korviksia. Tulikin hieman juhlallisemmat mitä piti. Katsotaan, josko näistä luopuisin... Hopeaa, onyxia ja jaspista. Ja jälleen itse vääntelemäni korvakoukut.

Lopuksi äärimmäisen yksinkertaiset karkkikorvikset. Ensimmäisessä Satuhelmen kiitospussissa tulleita pastilleja, soocho jadea.

Mukavaa viikonloppua!

~Anniina~

torstai 8. toukokuuta 2008

Hetki aikaa rentoutua

(Pssst: kaikki merkinnän kuvat saa isommaksi klikkaamalla!)

Kamala opiskelu&ties minkä juttujen deadlinesuma päättyi juuri. En ole ehtinyt edes vilkaista koruja päin, saatika jaksanut. Nyt on pieni hetki aikaa rentoutua. Vaikkakin opiskelen ja teen töitä myös kesän läpi, ei pitäisi olla ihan näin kiireistä, sillä en tee kuin yhden kurssin kerrallaan - tosin ne ovat intensiivikursseja, joten työmäärät saattavat olla aika isoja lyhyessä ajassa. Toivottavasti kuitenkin riittäisi enemmän aikaa koruille. Tämä harrastus on - lähes aina niitä turhautumisia lukuunottamatta - niin rentouttavaa.

Tässä heti alkuun ensimmäinen syy turhautumiseen. Minulle ei pitäisi antaa vasaraa, ruuvipenkkiä ja hopealankaa ilman järkevää ja tarkkaa suunnitelmaa, sillä se tietää vain ja ainoastaan turhaa rahanmenoa. Ja kun alasimen virkaa toimittaa ruuvipenkkini ei jälki ole ihan niin kaunista kuin voisi olla. Katsokaas nyt näitäkin:
Jostain syystä tätä kuvaa ei saa isommaksi täällä. Tässä linkki: http://i64.photobucket.com/albums/h174/kuroan/taottujaosia.jpg

Mitä ihmettä minä teen näillä? Kaksi taottua tikkua, yksi spiraalihässäkkä ja yksi iso, omituinen riipus. Tuo riipus on pahin. En saanut yläosan kierteisestä linkistä siistiä, koska se loppui kesken ja siinä on jopa kaksi lisäpalaa. Vaikea liittää niitä nätisti yhteen. Hopealankaa vaan kuluu, miksi en voi ikinä harjoitella ensin jollain halvemmalla materiaalilla...

Jotain hyödyllistäkin sai aikaiseksi, kun uskalsi kokeilla uusia juttuja. Tein pienen kasan välirenkaita Villihelmestä lahjaksi saamallani setillä (Wire worker). Käytin pienintä kampea, 2.5mm ja puolikovaa 0.8 mm lankaa. Olen ollut huono käyttämään välirenkaita, koska ne ovat olleet aivan liian pehmeitä ja aukeilleet helposti. Nämä taas tuntuvat aika jykeviltä, tein muutaman vetokokeenkin vaijerilla ja ihan hyvin kestivät.

Lisäksi uskalsin tarttua toimeen ja tehdä sormuksen. Edelliset kokeilut ovat epäonnistuneet surkeasti. Valitsinkin siis mahdollisimman yksinkertaisen mallin ja siitä tuli ihan söpö.

Spiraalisormus pehmeästä 0.8mm hopealangasta.

Tässä vielä samainen sormus sormessa.

Kaipaa kiillottamista, mutta valitettavasti en omista rumpua eikä ainakaan ennen syksyä ole varaa ostaa sellaista. Pitää keksiä jotain muuta.

Tässä ohjetta, jos joku muukin haluaa kokeilla: http://wire-sculpture.com/patterns/jewelrypattern124.php

Lopuksi perussettiä. Villen äidille korusetti. Hän tilasi minulta kaulakorun yhden rannekorun kanssa sopivaksi ja sitä varten tilasin tälläisiä makeanvedenhelmiä. Valitettavasti nettisivuilla ollut kuva hämäsi todella paljon ja postiluukusta kolahti aivan väärän värisiä helmiä. Ajattelin kuitenkin tehdä vähän niin kuin hyvityksenä venyneestä toimituksesta saamistani helmistä setin. Ne ovat kakkoslaadun helmiä, mutta mielestäni tuli ihan kivoja koruja.

Rannekoru ja kaulakoru. Materiaaleina makeanvedenhelmiä ja hopeaa. Yksityiskohtana pyöreät, kuvioidut hopeahelmet.

Toki settiin piti tehdä myös korvakorut.

Jääkaapista löytyy kananmunia, joten ehkä tällä tarmolla sitä uskaltaisi tarttua haasteeseen ja kokeilla patinointia. Lupaan palata asiaan lähipäivinä... Vähintään höpinöiden merkeissä.