Muuttolaatikoiden keskeltä

Minulla on nyt hieman kiireinen viikko menossa, sillä ensi maanantaina (ja toivottavasti jo sunnuntai-illalla) pitäisi siirtää tämä maallinen omaisuus muutama sata metriä pohjoiseen päin hieman isompaan asuntoon. Tämä tuli aika yllättäen, saimme nimittäin tietää koko asunnosta vasta viikko sitten. Kaiken kukkuraksi minulla on tentti lauantaina ja arvatenkin vielä aika paljon lukematta....

Aikaa on kuitenkin hetki riittänyt myös korujen parissa puuhailemiselle. Viime viikolla tyhjensin korulaatikostani ylimääräisiä korutarvikkeita Helmetti-foorumin kautta, tein yhden rannekorun amerikkalaiselle kirjekaverilleni ja ehdinpä viimein toteuttaa patinointikokeilunkin.

Koska tenttikirja odottaa malttamattomana vieressä, kopioin foorumilta mitä kirjoitin seuraavasta korusta: Tässä siis koru, jonka tein amerikkalaiselle kirjeenvaihtokaverilleni. Tämä erikoinen kaverisuhde on kestänyt yli kymmenen vuotta ja nyt kaverini on menossa ensi keväänä naimisiin. Hän lähetti sähköpostitse kuvan häämekostaan, se on sellaisen kermanvalkoinen, hyvin linjakas ja moderni häämekko, jossa on kirjailuja. Hän ei vielä tiedä koruharrastuksestani ja ajattelin nyt sen paljastaa lähettämällä jo nyt juhlallisen korun seuraavan kirjeen mukana.

Korun perusidea pysyi samana koko ajan, mutta joutui hieman muuttamaan muotoaan, kun tilaamani makeanvedenhelminauha ei sävyiltään ollut ihan täysin kuvanmukainen. Muuten kauniit helmet, mutta hieman petyin. Laatikossani oli tummanruskeita helmiä, joita ajattelin laittaa koruun mukaan taittamaan väärää sävyä hieman pois.

Materiaaleina eri sävyiset makeanvedenhelmet, hopea ja ihastuttavat swarovski rondellekristallit. Lukko luonnollisesti sydämen muotoinen.

Sama rannekoru ranteessa. Se on hieman liian iso minulle, mutta toivottavasti sopiva saajalle. Minua ensin epäilytti hieman korun värimaailma. Siinä tapahtuu jotenkin liikaa, tulee mieleen karnevaali eikä arvokas juhla. Sain hyvää palautetta korusta, joten alan kallistua juhlallisen puolelle. Sitä paitsi, rannekoru on niin pieni asia asukokonaisuutta, ettei se mitenkään pysty hallitsemaan kokonaiskuvaa. Silloin siinä saakin olla vähän väriä.

Seuraavaksi aikaisemmin esittelemäni riipus, jonka viimein sain patinoitua. Ensin paperin ja asetonin kanssa hopeapintoja varovasti puhtaaksi. Sen jälkeen kuuma kananmuna pussiin, koru perään, pussin suuaukko solmuun ja haarukalla kananmuna palasiksi pussin sisällä. Ei mennyt kuin reilu puoli tuntia, niin korussa oli hyvä väri. Sen jälkeen hioin pintoja todella hienolla hiomapaperilla ja lopuksi pyyhin pinnat hopeankiillotusaineella. Lopputulos on oikeasti hieman tummempi kuin kuvassa ja olen erittäin tyytyväinen, että uskalsin yrittää!

Ensin muistinvirkistykseksi kuva riipuksesta patinoimisen jälkeen.Ja tässä valmiina, patinoituna riipuksena. Mielestäni paljon parempi näin!

Saa nähdä, milloin saan tehtyä tämän korun loppuun. Ehkä muutaman kuukauden päästä? ;)

Mukavaa elokuun loppua,
~Anniina~

Syksy on jo ovella

Seuraavat korut ovat olleet valmiina jo elokuun alusta lähtien. Olen aina vain odottanut sitä, että saisin tehtyä vielä lisää koruja, jotta merkintäni voisi olla jotenkin häkellyttävä. Molemmista seuraavista koruista pidän ja etenkin ensimmäistä olen käyttänyt paljon, mutta ideatasolla ne eivät tuo mitään uutta. Toisaalta ehkä ei tarvitsekaan. Jos materiaalien ja värien yhdistelmä inspiroi jotakuta joskus, niin olen tyytyväinen.

Ensimmäisenä pitkä koru, jonka saa kaulaan kolmella eri tavalla. Yksinkertaisena, kaksinkertaisena tai kolminkertaisena! Lisäksi sen saa vaikkapa ranteen ympärille. Aikaisemmin esittelemääni tiikerikvartseista tehtyä pitkää kaulakorua olen käyttänyt ranteeseen kiedottuna ja ihan hyvin toimii. Materiaaleina mustia siemenhelmiä, onyxia ja amatsiniittisiruja.
Toinen koru ei tule säilymään sellaisena kuin se nyt on. Ihan vain käytännön syistä. Nimittäin tällä hetkellä riipuksen virkaa toimittava savukvartsipallero on aivan liian kevyt pitääkseen korun suorassa. Kunhan löydän sopivan ison tai painavan riipuksen vaihdan sen sitten tilalle, lupaan myös esitellä muutoksen täällä.

Tällä hetkellä siinä on siis siemenhelmiä, savukvartsisiruja, makeanvedenhelmiä ja hieman hopeaa. Olen aina pitänyt tämän pituisia koruja jotenkin epäkäytännöllisinä, ne kun ovat jotenkin niin keskimittaisia - eikä mitenkään sopivia. Aina katoamassa kaula-aukon alle. Olen kuitenkin huomannut kuinka monilla ihmisillä juuri tämän pituinen koru toimii kauniisti vaikkapa kauluspaitojen seurana.Jo kuvistani näkee lähestyvän syksyn... Puut ja ruoho vaihtavat väriään. Etenkin tänä vuonna siinä on jotain todella ilmaa raikastavaa. Huono puoli on litimärät syysmyrskyt, jotka vimmassaan voivat olla aika pelottavia! Etenkin ylimmässä kerroksessa meren rannalla, missä minä nyt asun. Kohta varmaan kattopellit irtoaa... Mutta ilman niitä nenänpään kohmeiseksi tekevä, kirpeä ja raikas syysilma on tervetullutta!

~Anniina~

Pitääkö harrastuksesta hyötyä?

Olen viime aikoina yrittänyt määritellä omaa paikkaani korujen tekemistä harrastavana. Haluan kokeilla ja yrittää tehdä monimutkaisiakin koruja, vaikka se saattaa tarkoittaa turhaa rahanmenoa ja käyttökelvottomia materiaaleja. Haluan tehdä esimerkiksi paljon hopealankaa syöviä koruja pelkästään sen takia, että lopputulos näyttää tyylikkäältä ja hienolta. Haluan ostaa erilaisia tekemistä auttavia tarvikkeita laatikkoon, jotta saisin koruista näyttävämpiä tai jotta saisin tehtyä itse erilaisia materiaaleja. Haluan kouluttaa itseäni käymällä kursseilla, itse asiassa ilmottauduin kahdelle syksyllä pidettävälle kurssille.

En halua laskea paljon minulla on mennyt rahaa korumateriaaleihin. Liikutaan varmasti jo useissa sadoissa euroissa mikä on aika hurja määrä kulutettua rahaa. Kurssit tekevät taas toisen loven lompakkooni. Hyllyillä notkuu jo useampia koruja joita en käytä ikinä. Laatikon pohjalla taas on yhtä monta keskeneräistä tai epäonnistunutta yritystä. Paljon koruja olen antanut lahjoina pois, vain kaksi kappaletta olen myynyt.

Harrastuksenkin suhteen täytyy olla järkevä. Olen päätoiminen opiskelija, joka käy töissä sivutoimisesti suhteellisen matalasti palkatussa työssä. Minulla on paljon muitakin harrastuksia tai haaveita mahdollisista harrastuksista. Kaikkea ei voi saada, joten pitääkö harrastuksia alkaa arvottamaan niiden tuoman hyödyn mukaan? Liikunta on panostus omaan hyvinvointiin nyt ja tulevaisuudessa, koiran kanssa harrastamalla rakennan minun ja koiran välistä suhdetta: helpotan näin arkielämää. Korujen tekeminen on rentouttavaa ja mukavaa, ja saa vielä asusteita vaatekaappiin, mutta onko se merkityksellistä, kun miettii kuinka paljon rahaa kulutan harrastukseen?

Materiaaleissakin voisin säästää. Voisin valita hopeoidun langan ja metalliosia, voisin valita lasi- ja puuhelmiä. Kuitenkin aina, kun teen koruja, takaraivossa on ajatus siitä, että jos joku haluaisikin ostaa... Silloin haluan myydä suomalaista käsityötä arvokkaista materiaaleista. Toisaalta nyt olen löytänyt siemenhelmet ja niiden käyttökelpoisuuden. Omat lasihelmivarastoni ovat myös aika suppeat ja värivalikoima puutteellinen, joten ei ihme, kun se laatikko ei inspiroi tekemään. Helmetti-foorumilla näkee upeita koruja halvemmista materiaaleista tehtynä - miksi minä en sitten yrittäisi?

Tekniikkaa yksinkertaistamalla voisin myös vähentää materiaalikuluja. Esimerkiksi tekemällä yksinkertaisia linkkejä kierteisten sijaan. Olen jostain syystä vältellyt yksinkertaisia linkkejä, koska ne ovat helppo ratkaisu ja minä haasteiden tavoittelijana en halua helppoja ratkaisuja... Nyt olen joutunut nöyrtymään ja todennut, että silläkin tekniikalla on oma paikkansa. Kierteinen linkki on todella kestävä, mutta ne vievät paljon huomiota itseensä. Yksinkertainen linkki antaa enemmän tilaa muille korun materiaaleille, lankaa kuluu vähemmän ja niitä on nopeampi tehdä. Ja sitä paitsi, lukuisten vaatekauppojen ja esimerkiksi Stockmannin koruosastoja kiertäneenä olen huomannut, että valtaosa koruista on tehty yksinkertaisilla linkeillä (olen myös huomannut näillä osastoilla, että linkit voi tehdä siististi tai hyvinkin rumasti...). Kyllä nekin siis kestävät.

Korujen tekeminen on mukava harrastus, mutta kyllä sitä välillä tulee mietittyä kuinka paljon enemmän rahaa tilillä olisi, jos ei olisi tätäkään aloittanut... Takaisin ei ole menemistä, mutta nyt on tiukan mietinnän paikka. Harrastukset maksavat eikä niillä olekaan tarkoitus rikastua. Mietin onko minun päätettävä tiukka vuotuinen budjetti koruostoksille, jotta pysyisin järkevissä rajoissa - jotta korujen tekemisestä saatu hyöty ja menot olisivat edes jonkinlaisessa tasapainossa. Mutta miten se sitten lasketaan?

Mahtaakohan kukaan muu tuntea tällaisia tunnontuskia kivan harrastuksensa takia.

Harjoitus tekee mestarin

Tilasin jo jokin aika sitten hopealankaa takaraivossani ajatus myös sellaisista töistä, jotka takuuvarmasti kuluttavat tilattua lankaa. Olen hieman pihi mitä tulee hopealangan käyttöön, toisaalta samalla kärsimättömyyteni aiheuttaa paljon turhaa rahanmenoa. En aina suunnittele tarpeeksi hyvin sitä mitä tavoittelen, joten on jo useamman kerran on tahtomattani käynyt niin, että iso kasa hopealankaa on mennyt hukkaan (niinpä, miksi en harjoitellut halvemmilla langoilla...). Nämä epäonnistumiset mielessäni olen ollut myös arka kokeilemaan uutta.

Tarvitsin kuitenkin kipeästi riipuksia. Ja halusin viimein kokeilla tehdä riipuksia sillä kieputtelutyylillä, mitä lukuisissa blogeissa näkee. Ei muuta kuin kaivelemaan kivilaatikkoani ja toteamaan, että minulla on kamalan vähän pieniä korukiviä. Valitsin siis peridoottisiruja ja yritin valikoida nauhasta mahdollisimman pieniä. Sitten ei kun kieputtelemaan... Sain sen valmiiksi ja testailin miltä se näyttäisi kaulallani. Ei voinut mitään, tein siitä innoissani liian ison! Oli siis kehiteltävä jotain täytettä. Ja niinpä syntyi tuo outo... häkkyrä. Tuota. Joo.

No, ensimmäinen kunnon yritys! Piti sitten tehdä riipukselle kannattimet ja jostain syystä halusin jotain sykähdyttävää, rajua... Nyt kun katson korua, en tiedä tulenko pitämään sitä ikinä. Kirkas, vaalea vihreä yhdistettynä viininpunaiseen. Ympärillä tummanpuhuvaa mustaa. Siinä tapahtuu aika paljon yhdellä kerralla.

Päätin, että on tehtävä heti perään toinenkin riipus, jotta kieputteluun ei kehity liian suurta kynnystä. Taas ilman kunnollista suunnitelmaa lähdin työstämään seuraavaa riipusta. Aluksi ainoa idea oli neliö, johon kiinnittäisin sisäpuolelle pyöreitä kiviä tai helmiä. Pidän aika paljon lopputuloksesta sen aurinkoisen värimaailman takia. Työn jälki ei ole priimaa, kuten voi huomata yläosasta, mutta tiedänpähän ensi kerralla miten kannattaa aloittaa työ.

Tälle en ole vielä tehnyt mitään muuta, sillä pohdin kovasti uskallanko kokeilla kananmunalla patinointia. Jääkaapissa on kananmunia, mutta pieni pelko hiiviskelee mieleni laitamilla... mitäs jos kokeilu epäonnistuu?

Olen uskaltanut kokeilla korujen tekemisissä jotain uutta. Vielä rohkeampaa oli kuitenkin se, että uskalsin taas pitkästä aikaa ottaa lyijykynät käteen ja piirtää... Aikoinaan piirsin paljon, kuuden vuoden kuvataidekoululla taisi olla jotain tekemistä asian kanssa, mutta lukion aikana harrastus hiipui. Ikävä kyllä. Taidot eivät pysy yllä tekemättömyydellä - kolmiulotteisuuden hahmottaminen, lyijykynän käyttö... kaikki on vaikeampaa. Ehkä tämä tästä, olisi mukavaa, jos saisi taas kiinni entisistä taidoista. Kuvassa pienenpieni koirani Laaban.

http://i64.photobucket.com/albums/h174/kuroan/laaban2008-2.jpg

Mukavaa heinäkuuta kaikille!

~Anniina~

Juhannuspäivitys

(Ps. Kuvat saa taas isommiksi niitä klikkaamalla. Poikkeuksena ensimmäinen kuva, jota en jostain syystä saa toimimaan.)

En ole tehnyt yhtäkään korua eilisillan ja yo-lauantain välillä. En ole edes koskenut korulaatikkoon. Elämä heittelee aina välillä, mutta eilen sitten tajusin, että korujen tekeminen on juuri sitä mitä tarvitsen: pikkutarkkaa, ajatukset siihen hetkessä pitävää ja loppujen lopuksi melko rentouttavaa.

Eilisiltana ja tänään aamuna tein itselleni simppelin setin, jollaista olin suunnitellut jo pidemmän aikaa. Tämän tyyppiset korut tuntuvat olevan aika muodikkaita nyt. Monikäyttöisyyttä, runsautta, maanläheisyyttä.

Kaulakoru on tehty kahdesta eri värisestä siemenhelmestä ja tiikerikvartsista. Laitoin siihen pienen hopeisen lukon, jotta sen saisi kolme kertaa kaulan ympärille. Pituutta tällä on 1,35 metriä.

Ylijääneistä kivistä tuli juuri sopivan pituinen rannekoru. Väleistä löytyy myös siemenhelmiä. Hassua, etten ole aikaisemmin tajunnut kuinka käteviä ja kauniita siemenhelmet ovat myös sellaisissa koruissa, joissa niiden ei halua olevan pääosassa...

Nämä ihastuttavat fancy jasper -helmet ovat olleet laatikossani tammikuusta lähtien. Yritin kuumeisesti keksiä muunlaista koruideaa, mutta aina ajatukset palasivat peruskaulakoruun. Helmet ovat niin kauniita aivan itsekseen ja halusin ehdottomasti käyttää koko nauhan kerrallaan samaan koruun. Mukaan laitoin fancy jasper -lehden, muutamia hopeisia välihelmiä ja jälleen muutaman siemenhelmen. Tälle korulle keksin ilmiselvän nimenkin...

Intiaanikesä

Kun kaulakorua pitää valoa vasten, se hehkuu kauniisti!

Ihanaa juhannusta kaikille, toivottavasti lämpöä riittäisi jokaiselle!

~Anniina~

Juhlakoruni

Olin päättänyt, että haluan ylioppilasjuhliin yksinkertaisen, mustan helminauhan. Niinpä ostin mahdollisimman isoja kivimöllyköitä (12 mm) ja valitsin kiviksi ah, niin ihanat onyxin ja larvikiitin. Tein siitä hyvin lyhyen ja tyköistuvan tavoistani poiketen.

Ranteeseen tein samoista kivistä muhkean rannekorun. Väliin pujottelin fuksianpunaisia jadehelmiä.

Korvissani oli jo aikaisemmin esittelemäni korvakorut larvikiitista.

Lopuksi vielä korvakorut ja kaulakoru ylläni.
Kaikista mukavinta oli, kun juhlan jälkeen vaihdoin mustanpuhuvat arkivaatteet päälle, mutta jätin korut ylleni. Aivan hyvin samat korut menivät myös arjessa. Arvostan monikäyttöisyyttä! Fuksianpunainen lisä rannekorussa johtui ensinnäkin siitä, että pienet helmet noin isojen helmien välissä tuntuvat helpottavan rannekorun taipuisuutta ja sitä, että se asettuu nätisti ranteeseen. Voimakas värivalinta taas johtui siitä, että avomiehelläni oli juhlassa yllään täysin musta puku fuksianpunaisella kravatilla ja taskuliinalla, joten lisäsin omiin asusteisiini myös ripauksia samaa väriä. Tarkkaa hommaa! Hih.

Tässä yleisön pyynnöstä juhlamekkoni, joka näyttää varsin levottomalta valokuvassa. Jalassa oli hyvin tavalliset mustat avokkaat.
http://i64.photobucket.com/albums/h174/kuroan/juhlamekko.jpg

Itse vietän koko loppupäivän töissä. Mukavaa sunnuntaina, nauttikaa siitä puolestani!

~Anniina~

Ylioppilaalle

On taas se aika vuodesta, jolloin osa koulunsa päättävistä sai painaa valkolakin päähänsä. Nyt vuorossa oli avomieheni pikkusisko. Halusin tehdä monikäyttöisen, muunneltavan korun. Selailin eri oppaita ja lehtiä kunnes törmäsin hyvään ohjeeseen: Annika Larssonin kirjasta 'Ihanat korut - Näin teet ne itse' löytyi juuri ideaani vastaava ohje. Aluksi epäilin tekniikan pitävyyttä, mutta prototyypin tehtyäni vahatusta puuvillanauhasta ja reilun kokoisesta salpalukosta (ja testattuani sitä kämpässä juosten ja hyppien ja heiluen) luotin siihen, että idea toimii myös hopeaketjun ja pienen salpalukon kanssa.

Tein perusketjun, jonka riipusosaan kiinnitin salpalukon vastakappaleen. Salpalukon toiseen osaan tein sitten erilaisia riipuksia, joita pystyy vaihtelemaan päivän mukaan. Tähän lahjapakettiin tein kolme erilaista riipusta.

Klikkaamalla kuvaa näkee isompia otoksia.

Ruusu (ruusukvartsinugetit, savukvartsikuutio)

Pisarat (makeanvedenhelmiä)

Lehti (rodoniittilehti ja oranssin(+hieman sammalen) värinen kivihelmi on fancy jasperia)
Toivottavasti sankari pitää paketista. Tällä kertaa voin ylpeänä itsestäni sanoa, että olen tyytyväinen jokaiseen riipukseen. Arkinen, mutta suloinen Lehti on ehkäpä suosikkini. Ruusu-riipuksesta otettu kuva ei anna oikeutta sille: oikeasti ruusukvartsin pinkki väri on paljon täyteläisempi. Samoin harmittaa Pisaroista otettu kuva, kiireessä se jäi hieman keskeneräiseksi.

Huomenna lisään tänne blogiin kuvat koruista, jotka tein tätä ylioppilasjuhlaa varten.

~Anniina~